Onni on kävellyt ikkunani taakse,
kurkkinut tupaani ja huudellut, voisiko tulla.
Olen sitä estellyt, empinyt ja sanonut:
"Ei vielä. Siivoan ensin."
Onni on koputellut tupani ovea ja kysynyt:
"Voinko tulla, sinun pöytäsi antimet jakamaan
ja tupasi keinua keinuttelemaan?
Ei haittaa risaiset matot eikä nurkkapölyt!"
Nyt voi onni tulla. Ovista ja ikkunoista!
Tähän eletyn näköiseen tupaani.
Istuutua
vastapäätäni, pienen pöytäni ääreen.
- Marika Unga -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti